Aamulla lähdettiin Bosborin risteilylle aurinkoisessa säässä kohti Aasian puolta. Bosborin lahdelta oli hienot näkymät, mahtavia sulttaanien palatseja ja erilaisia huviloita ja hienoston kaupunginosia pitkin rantaa ja kukkuloiden rinteitä. Pieniä keskustoja toreineen ja moskeijoineen. Joka paikassa oli siellä täällä ränsistyneitä hylättyjä taloja, joita olemme tässä bonganneet useamman päivän mahdollisina restaurointiprojekteina.
Määränpäänä oli Kanliça (kansitza), jossa nautimme paikallista erikoisuutta eli Kanliçan omaa jugurttia (jossa on kuori) hunajan tai tomusokerin kanssa.
Sitten tutustuimme reilun kilometrin päässä sijaitsevaan Hidiv Kasriin, Egyptin hidirin (Egyptin turkkilaisen hallitsijan) "kesämökkiin", siellä oli ollut juuri tulppaanifestarit.
Sitten piti päästä Bebekiin, mutta emme kerenneet laivaan tai siis Erkki ei millään malttanut tulla reippaasti, kun kuvattavaa riitti. Joten otimme oman venekyydin. Se tulikin halvemmaksi kuin laivaliput koko porukalle. Huom! montako kameraa löydät kuvasta? 
Bebekissä kävimme tietenkin katsomassa Pöytäniemien 60-luvun kotia, siis Erkin ja Tapanin lapsuudenkotia. Siitäkin saadaan varmaan tänne blogiin myöhemmin kuva, kun ehtivät lataamaan. Sitten kävelimme rantaa pitkin loputtomiin. Pysähdyimme jossain vaiheessa ensin syömään pieneen pikaruokapaikkaan, jossa Santeri sai kolme synttärikakkua (kuva myöhemmin). Toinen pysähdys oli sitten kahvilaan, jossa nautimme kahvia ja kaakaota toipuen kävelymatkan rasituksista.
Pinja ruokki koko päivän lähes kaikki matkan varrella vastaan tuleet kissat ja Iris koirat. Kissoille tarjoiltiin aamulla hankittuja kissanraksuja ja koirille värikkäitä koirankeksejä. Kissoja kiinnosti raksut hyvin, mutta koirankeksit eivät olleet erityisen suosittuja. Puistoissa aikaansa viettävät koirat olivat lähellä keskustaa hyvin lihavia, mutta kauempana huomattavasti laihempia, varsinkin Aasian puolella. Kissoja oli monilla kadunvarsikaupoilla lemmikkeinä ja kauempana keskustasta kissat olivat likaisempia ja laihempia ja asustelivat talojen raunioissa tai tyhjillä tonteilla. Majapaikkamme ikkunasta näkyy raunioiselle naapuritontille, jossa majailee noin seitsemän kissaa.
Mutta meillä oli vielä rasittava taival iltaruuhkaisen päätien vartta pitkin. Lopulta olimme Dolmabahcella, josta oikaisimme mäkeä ylös Taksimiin ja Istiklal Caddesin (Istanbulin hienoin ja kuuluisin ostoskatu) alusta loppuun kohti residenssiä. Matkalla shoppasimme vain luomukaupasta ruokaa ja söimme majapaikassa iltapalaa: leipää, kuivahedelmiä, tomaattia, turkkilaista fetajuustoa eli beyaz peyniriä, oliiveja ja kananmunia.
Koska Santerista tuli tänään täysi-ikäinen, lähti nuorisomme vielä illaksi katsastamaan Istanbulin yöelämää. Onneksi huomiseksi suunniteltu retki luomumaatilalle siirtyi seuraavaan päivään, koska näyttää hyvin epätodennäköiseltä, että kukaan meistä on aamulla yhdeksältä odottamassa Viktorin järjestämää kyytiä Tunelilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti